torstai 23. tammikuuta 2014

Kukkakauppiaaksi

Taisin tuossa edellisessä kirjoituksessani luvata, että kerron jossain vaiheessa kokemuksiani kukkasidonnasta. Aiemmin elämässäni olen tehnyt vain minimaalisia asetelmia Oasis-sieneen esimerkiksi häihimme, mutta kimpun sitomisesta minulla ei ollut aiempaa kokemusta.

Loppusyksystä meillä oli ohjelmassa kukkamyyjänä työskentelyä. Myyntityöhön emme toki päässeet, mutta ryhdyimme harjoittelemaan muita kukkakaupan töitä. Aluksi noudimme kylmiöstä kolme rullakollista kukkia, joiden kauppakunnostusta ryhdyimme puuhaamaan. Tämä tarkoitti siis pilaantuneiden kasvien tai kasvinosien pois heittämistä, uusien imupintojen veistämistä ja joitakin muita kasvikohtaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi valkoliljoista poistetaan avautuneiden kukkien heteet, jotta siitepöly ei sotke paikkoja.


Olen aina pitänyt valtavasti kukkakaupan tuoksusta. Jo ensimmäisenä koulupäivänä huomasin ilokseni, että käytävällä, jossa luokkamme sijaitsevat, leijuu hurmaava kukkien tuoksu. Nyt tuo samainen tuoksu tuli monin kerroin voimakkaampana luokkaamme. Tosin aika pian sain huomata, että tuoksu muutti melkoisesti muotoaan, kun maljakoissa lilluneet kukat nostettiin ylös. Vanhahtanut vesi ei enää ollut kovin hurmaavan tuoksuista.

Yhtä kaikki, veistelimme imupintoja peukalomme verille. Asiaa yhtään tuntevat voivat tässä vaiheessa huomata, että tekniikassa oli todella hiomista, koska veitsen ei kuuluisi edes osua peukaloon, mutta niin siinä vain kävi. Pikku hiljaa oikea tekniikka alkoi löytyä ja kukkiin jäi jonkin verran varttakin jäljelle. Pääsimme harjoittelemaan spiraalin tekoa.

Kun tehdään kimppua, valitaan yleensä jokin kukka keskimmäiseksi ja tämän keskikukan ympärille ryhdytään kokoamaan muita kukkia spiraalin muotoon tietyllä tavalla. Näin siksi, koska spiraaliin koottuun kimppuun voidaan tarvittaessa vaihtaa kukka toisen tilalle tai liikutella kimpun kukkia paikasta toiseen ilman, että koko kimppu leviää. Tämä on mahdollista, kun homma onnistuu. Totuus olikin sitten hieman toisenlainen. Kertokoon kuvat enemmän kuin lukuisat sanani.


Tällainen sekalainen kimppu oli hikisen urakkani tulos. Tuo sininen puikula tuolla on se keskikukka. Melkeinkeski ainakin. Tässä kimppua ei ole sidottu polypastilla, vaan se on vain hellässä otteessani. Kimppu näyttää melko hienolta.


Vaan kas, kun käännämme hieman kuvakulmaa. Keskikukka ei olekaan niin keskellä ja kimppukin on paaaljon kapoisampi.


Ylhäältä kuvattuna paljastuu kaamea totuus: kimppu on litteä (otteeni on siis soikea) ja keskikukka on ihan jossain muualla kuin keskellä.

Kaipa se niin on, että tässäkin olisi mahdollista hankkia kokemusta ja harjoittaa taitojaan, mutta kysynpä vain, millä ajalla ja hermoilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt tuskastumisestani. Toisaalta olen näppärä käsistäni ja kokemusta käsillä tekemisestä on, mutta tämä ei luonnistunut, ei sitten millään! Ehkä tuohtumiseni oli tästä näkökulmasta ajateltuna aivan oikeutettua.

Ehkä silti käytän ensi kesänä hetken jos toisenkin koristaen kotiamme leikkokukilla ja totta tosiaan aion sitoa ne kimpuiksi enne maljakkoon laittamista. Ihan vain kiusallani!

2 kommenttia:

Henrik Katto kirjoitti...

Eihän niitä kimppuja joka puolelta tarvitse ihailla. Riittää että löytyy ksi hyvä näkökulma ja tällää kukat niinpäin kukkalaudalle, eiksjeh?

Leena K kirjoitti...

No niinhän se kai menee. Tyytyisköhän asiakkaat siihen...? ;)

Kiitos kannustuksesta, armastus!