Koulun alku ja ensimmäinen lähiviikko

Saatuani hyväksymiskirjeen Ahlman Instituuttiin puutarhatalouden perustutkinto-opiskelijaksi viherrakentamisen alalle, olin aavistuksen hämmentynyt. Hyväksyvä kirje tuli myös Tampereen ammattiopistoon vaatetusompelijan opintoihin, mutta tällä erää valitsin aikuisopiskelun töiden ohessa.

Kesä kului kasviota kootessa ja linkitän tuotokseni tänne, jahka arvioinnit on annettu. Kasvioon piti kerätä 38 luonnonkasvia, joista iso osa löytyi ihan tästä lähiympäristöstämme, mutta osaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa pitkin maakuntia. Kasviosta lisää, kunhan palautus opettajalle on ok.

Opinnot alkoivat syyskuun alussa ja olin kuin kuka tahansa ekaluokkalainen innostuneena kotiovella odottamassa, koska saa lähteä kouluun. Ensimmäisellä lähiviikolla tutustuimme kouluun, tulevaan opetusohjelmaamme sekä tietenkin vastuuopettajaamme ja toisiimme. Ryhmämme on mukava ja hyvin toimelias. Vastarannankiiskiä ja väkisin mukanaroikkujia ei porukassa ole. Aurinko ja syyskuun yllättävä lämpö helli meitä koko viikon.

Koulun tiloja kiertäessämme saimme aavistuksen tulevista tehtävistä. Ainakin hiekkalaatikkoon pääsemme leikkimään palikkaleikkejä ja traktorin ajo kuuluu näyttöihin,  jotka suoritetaan tutkintotavoitteiden täyttymiseksi. Traktorilla ajo jännittää meistä useimpia – osaa uteliaalla, osaa kauhunsekaisella tavalla. Itse olen asiasta aika innostunut. Käytännössähän sen sitten vasta näkee, kuinka paljon näyttöön valmistautumiseen tarvitaan harjoittelua.

Kivityöluokan hiekkalaatikon laajennus tässä vielä kesken.

Yksi tilan traktoreista, joilla pääsemme harjoittelemaan.

Oman alan asioista tutustuimme ensimmäisellä lähijaksolla sadonkorjuuseen ja kasvinsuojeluun. Näistä sadonkorjuuta opettelimme omenan avulla. Ahlmanin tilalla on ihana omenatarha, jonka kauneuden kevätaikaan voin vasta vain kuvitella.

Pienen pieni siivu Ahlmanin omenatarhaa

Tunneilla opimme poimimaan omenoita oikeaoppisesti, luokittelemaan hedelmät laatuluokkiin sekä tunnistamaan lajikkeita ja kasvin erilaisia vioittumia. Tutuiksi tuli muun muassa muumiotauti, omenarupi sekä omenakoin toukan vioitukset. Nämä meidän tulee sitten aikanaan tunnistaa myös kasvitauteihin ja hyönteisiin liittyvässä tunnistustentissäkin. Toki iso osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta uusiakin asioita tuli roppakaupalla.

Ahkerat omenanpoimijat työssään

Tutustuimme omenan tuholaisten lisäksi myös muihin kasvituholaisiin ja -tauteihin sekä viljelyyn liittyviin kasvutekijöihin. Ihan uusia juttuja minulle olivat esimerkiksi lämpökertymien ja hyönteisten lentoaikojen seuraaminen. Kumppanuuskasvien käsitekin täsmentyi pelkästä tuholaisten ehkäisystä myös kasvua edistäviin tekijöihin.

Pääsimme myös laskemaan torjunta-aineiden käyttöön liittyviä laskuja ja kokeilemaan reppuruiskun käyttöä käytännössä. Myös liekkipöhötintä (vaimikäsenytoli) kokeilimme rikkaruohojen torjuntaan hiekka-alueilta. Sepä oli hauska väline, mutta ehkä aavistuksen tyyris käyttää patruunan hinnan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä lähipäivistä jäi mukava fiilis ja sellainen kuva, että tästä selvitään oikein mainiosti. Siis opiskelun, töiden ja muun arjen yhdistämisestä.

Pikkuisessa päärynäpuussakin oli satoa

Helei, on aika nousta taas katolle!

Uuden elämänvaiheen myötä tuli aika alkaa purkaa muita kuin käsityöaiheisia kirjoitelmia eetteriin, eikä uudelle blogille tahtonut löytyä nimeä. Niinpä pyyhkäisin mojovan kerroksen virtuaalipölyä tämän vanhan blogin päältä, vetristelin sormeni ja asettelin blogin uuteen uskoon.

En oikein pidä minään sellaista, että jo kerran julkaistuja tekstejä ryhdyttäisiin vetämään pois, joten antaa aiempien ajatusten näkyä halukkaille. Lukiessanne tätä tekstiä aiempia kirjoituksia, huomioikaa siis tekstin julkaisupäivämäärä! Tästä eteenpäin Nouse Katolle -blogi tulee toimimaan eräänlaisena oppimispäiväkirjanani liittyen puutarhatalouden perustutkinnon suorittamiseen. Ensimmäiset lähiviikot on jo opiskeltu, joten niihin liittyvää tiivistelmää on luvassa heti lounastauon jälkeen. Aion koota itselleni myös muistiin tänne erinäisiä työohjeita tulevia ammattitehtäviäni varten. Joskin toivottavasti ammatissa toimiessani jo muistan ne ulkoa, mutta muistiinpanojen tekeminen on tunnetusti hyvää harjoitusta.

Lueskelin joitakin vanhempia tekstejä läpi äskettäin. Huomaan, että jo vuosia sitten elämää on värittänyt eräänlainen kiire. Sama tahti jatkuu nyt töiden ohella opiskellessa sekä neljän tytön arkea pyörittäessä. Onneksi pyöritystä ei tarvitse tehdä yksin, vaan ruorin toisella puolella on vakaana armas puolisoni. Hänkin jätti nyt syksyllä tutun ja turvallisen virkamiehen työnsä syrjään ja hyppäsi akateemiseen maailmaan. Ennakkoon ajattelin, että miten ikinä selviämme kahden aikuisen opiskelusta ja osittaisesta työssäkäynnistä, mutta arki on toistaiseksi osoittautunut helpommaksi kuin säännöllisten työaikojen ja satunnaisten komennusten ollessa arkipäivää. Lisää akateemisia viisauksia voit löytää Laitakankaalta.

Tietynlaisesta kiireestä tai arjen täyteydestä huolimatta jotenkin elämä on nyt leppoisampaa kuin pitkään aikaan. Ehkä tästä vielä jossain kohtaa saa iskun vasten kasvoja, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen. Se riittää.

Jottei ensimmäisestä uudesta julkaisusta tulisi aivan kuvaton, laitettakoon tähän loppuun vihje tulevasta projektista. Kuva on kyllä hiukan kehno noin laadullisesti. Ilmakuva on kuvattu videona Samsung Galaxylla joidenkin kymmenien metrien korkeudesta ja napattu videosta talteen, permantokuva on otettu kaatosateella ikkunan läpi – kännykällä niinikään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä erää!

Trampoliini saa löytää tontilta toisen paikan ja ainokaisen takapihan kuusen ympärille tulee istutusryhmä. Kasvimaa (ilmakuvassa ylhäällä rehottava alue) kunnostetaan ja muutetaan hieman erilaiseksi.