tiistai 3. joulukuuta 2013

Pihamaalla kerran

Minä olen niitä äitejä, jotka eivät osaa olla lasten kanssa pihalla. Noin. Nyt se on myönnetty.

Älkää ymmärtäkö väärin: lapsemme pääsevät kyllä päivittäin ulos, mutta itse voisin touhuta näin talvisaikaan sisätiloissa koko päivän, eikä tekisi tiukkakaan. Jos menen ulos, en osaa touhuta siellä mitään, kun ei pääse istutus-kastelu-kitkentä-kierrokselle. Onpa minut talvisin nähty vällyihin kietoutuneena penkillä kutomassakin.

Tänään päätin, etten pelkästään tuikkaa junnuja toppavaatteisiin puettuina omatoimiulkoilulle, vaan lähdin mukaan. Väkisin. Aluksi hain postin, potkiskelin lumikökköjä, maleksin ympäriinsä, kävin katsomassa istutusalueet (lumen alla, ei juuri nähtävää) ynnä muuta turhauttavaa. Olen niin mielikuvitukseton äiti, etten pysty eläytymään lasteni oravaleikkeihin, joten en edes harkinnut mukaan tuppautumista. Eivätkä ne edes pyytäneet, mokomat talttahampaat.

Eino ja Oskari ovat meidän pihallamme saaneet aikaan varsin pientä häiriötä. Ilmeisesti kaikki pihamme kynnelle kykenevät puut kaatuivat jo ensimmäisinä täällä asuminamme talvina, koska nyt myrskyäijät tyytyivät heittelemään risuja ympäri pihaa. Paljon risuja. Siitäpä löysin minä ainoan pihahomman, jonka verukkeella sain itseni pidettyä ulkona. Päätin ryhtyä keräämään risuja.

Pari koivunruoskaa poimittuani, käteni alkoivat väkisin väännellä niitä kehämuodostelmaan. Päätin kokeilla kranssin tekoa. Saapuvilla ei ollut rautalankaa, narua tahi muutakaan epäorgaanista apuvälinettä. Vain risut, minä ja kömpelöt toppahanskani. Arvatkaa, meinasinko nakata risut kokkopaikalle saman tien. Jokin minussa sai kuitenkin jatkamaan keräämistä ja kieputtamista. Riks-räks, äh, väänt', naks... Ei se helppoa ollut, mutta jonkinlaisen kehän siitä sain aikaan.

Pöh. Olipa ruma ja vänkyrä. Jatkoin maleksintaa, kunnes silmiini osui pudonnut lehtikuusen oksa. Siinä killui yksinäinen käpy, joka päätyi kranssiin. Olipa yksinäinen. Onneksi käpylähde ei ollut aivan ehtynyt, vaan lehtikuusen juurelta löytyi lisää pudokkaita. Puun vieressä näkyi myös kuivuneita vuohenputkien kukintoja ja vähän tuonnempana pönötti kuivuneita hietakastikoita. Keräilin niitä näitä ja samaa tahtia tuikkasin risujen joukkoon.

Kas kun kranssi jäi vänkyräksi, mutta salaa olen silti siitä hiukan ylpeä. Jotenkin se on ehkä liikuttava.


Pöydällä ollessaan kranssin keskelle ehkä saisi pilarikynttilän tai pikkiriikkisen lyhdyn, mutta jotenkin tulielementin yhdistäminen tähän tuntuisi hurjalta.



En tiedä montaa niin suloista asiaa, kuin erilaiset talventörröttäjät, jotka sinnikkäästi muistuttavat meitä lumen alla piilevästä elämästä. Etenkin nuo kuivuneet sarjakukkaiset kukinnot ovat kauniita.


Kranssi päätyi toistaiseksi kuistin seinälle. Oveen sitä ei voi laittaa, koska oven liikkuessa se todennäköisesti pärköäisi risuroskakasaksi oven taakse. Tämä tuotos luettaneen kukkasidonnan piikkiin, joskin kokemuksesta jäi aika erilainen fiilis kuin kukkasidonnan tunnilta, kun teimme kimpun. Siitä lisää tuonnempana.

Leppoisaa joulun odotusta lukijoille!

Pee äs. Lukijaksi voit liittyä blogin oikeasta laidasta. Kuka on kolmas? :D



maanantai 25. marraskuuta 2013

Istutusalueiden hoito

Syyskuun lopulla siirryimme puutarhakasvien kasvattamisesta viheralueilla työskentelemiseen, jotka molemmat kuuluvat tutkinnon osaan nimeltä työskentely puutarha-alalla. Myös kukkamyyjänä työskenteleminen sisältyy samaan tutkinnon osaan, mutta siihen palaamme myöhemmin.

Tartuimme toimeen siistimällä istutusalueita. Tämä oli itselleni jo ennestään hyvin, hyvin tuttua puuhaa kotipihan villiintyneistä viidakoista. Siitä huolimatta – tai siitä johtuen – homma oli myös mieluisaa. Luokkamme jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai tehtäväkseen siistiä tietyn istutusalueen. Meidän alueemme oli melko suuri ja, noh, takkuinen.



Nurmikko oli kiivennyt istutusalueelle ja moni alueelle kuulumaton kasvi oli löytänyt sieltä mukavan ja turvallisen majapaikan. Niinpä tartuimme lapioihin, haroihin ja kanttausrautoihin tarmokkaasti.



Onneksi saimme käyttää viherrakentajan parasta kaveria, eli Avantia, johon olimme saaneet jo aiemmin lyhyen perehdytyksen. Kauhalla oli näppärä kuljettaa rikkakasvit lantalaan jatkojalostumaan.


Suurella innolla ja hikipisarat pärskyen nostimme säästettäviä, pienempiä kasveja ylös, kanttasimme reunoja ja heittelimme ruohotuppoja takavasemmalle.



Nämä jalopähkämöt asemoitiin hieman uuteen järjestykseen ja takana näkyvät siilikuuset(?) siirrettiin toiselle istutusalueelle.

Pikkuhiljaa alue alkoi näyttää siistimmältä. Tässä vaiheessa on nostettu vanhoja kasveja pois ja vuohenputkia ja juolavehnää siivottiin niiden juuripaakuista.



Hajanaisempien istutusten alueelle levitettin mansikkakangas ja päälle kuorikate. Itse en omassa pihassa ole kovasti kankaiden kannalla – lähinnä nopean muuttuvuuden vuoksi –  mutta tätä penkkiä siivotessa tuli kyllä sellainen olo, että helpommalla pääsee, kun kankaan sinne lätkäisee. Koulun alueella kuukausittaistakaan kitkentää tuskin koko kasvukaudella tehdään, joten parempi on, että rikkaruohottumista estetään kaikin keinoin. Tuo kangashan ei siis tietenkään jää näkyviin.



Monesti kuulee arvosteluja siitä, miten tylsän näköistä kuorikate on. Tässä kuitenkin on oiva osoitus siitä, miten paljon siistimpi katettu istutusalue on kuin multapintainen. Tämä kuvan tilanne on sellainen, että kangas ja aika loppui kesken ja työ jatkettiin sitten toisella kerralla päätökseen. Harmi kyllä en ole ottanut kuvaa täysin valmiista istutusalueesta, mutta ehkä muistan ottaa sen keväällä.


Tässä lopuksi vielä ennen ja jälkeen -kuvat.

Istutusalue ennen käsittelyä

Istutusalue käsiteltynä, viimeistä silausta vaille.
Tälle kyseiselle opintojaksolle sisältyi myös perennojen jakaminen ja istuttaminen, sipulikasvien istuttaminen ja kesäkukkien istuttaminen. Muista minulla ei olekaan kuvia, mutta yksi ulkoruukku yhdisteltiin useasta pienemmästä asetelmasta ja kyllä tuli hieno! *hyväntahtoista tirskuntaa*



Kaikenkaikkiaan on sanottava, että ehkä tämä istutus ja hoito on sitä, mistä tähän mennessä pidin eniten. Vaan jatkoa seuraa...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ruohonjuuritasolla

Minulla on selvästi liian korkea kynnys tarttua toimeen tämän blogin kirjoitusten kanssa. Olen pienehkössä mielessäni suunnitellut jo monen monta blogimerkintää viimeisen parin kuukauden ajalta, mutta silti tänne blogiin asti ei ole siirtynyt tekstin tekstiä. Tähän on tultava muutos. Siispä aloittakaamme.

Kouluvuoden alkutaipaleella opimme, kuinka tehdään nurmikko. Jotenkin nurmikon perustaminen on kummitellut mielessäni aina vähän sellaisena "liian haastavaa hommaa, että viitsisi sen vaivan  nähdä kotipihasssa" -juttuna, mutta sain huomata, että väärässä olin. Toki meitä oli koko joukko tarttumassa toimeen tuon 6x8 metrin alueen kanssa, mutta joka tapauksessa minulle jäi sellainen kuva touhusta, että ehkei se olekaan ylivoimaista saada hyvää jälkeä aikaan.

Nurmikon perustaminen etenee seuraavalla tavalla.

1. Jyrsintä

Alue, jolle uusi nurmikko perustetaan, jyrsitään jyrsimellä tai muuten myllätään käsityökaluja käyttäen huolellisesti.

2. Alueen siivoaminen

Poistetaan ylimääräiset kivet, kannot, juuret ja muut moskat. Hyvänä apuna tässä on ihan perus rautahara. Mitä vähemmän rikkaruohojen juuria mullan joukkoon jää, sen helpommalla alueen hoidossa pääsee jatkossa.


3. Peruslannoitus
Syksyllä lisätään PK-, keväällä NPK-lannoitetta. Myös kalkitus tehdään nurmikkoa perustettaessa. Noudata lannoittamisessa valmistajan antamia lannoitemääriä.

4. Alueen tasaus 
Tarvittaessa alueelle tuodaan lisämultaa (puutarhamulta) ja alue tasataan haraamalla.

5. Jyrääminen
Kylvettävä alue jyrätään käyttämällä vedellä täytettävää tai verkkojyrää. Kotikonsteina voi käyttää vaikkapa lannoitesäkeillä täytettyä tynnyriä jyräämiseen. Tärkeää on tehdä alustasta tarpeeksi tiivis ja tasainen. Kengänjälkiä ei juuri saisi pintaan painua, kun jyräämisen jälkeen alueella kävellään.

6. Mittaaminen ja kylvö
Alue mitataan ja saadun mittaustuloksen perusteella lasketaan siemenmäärä. Nurmikko kylvetään aina kaksisuuntaisesti ristiin eli esimerkiksi neliömetri kerrallaan kylvetään viistoon kulmasta kulmaan ensin toiseen suuntaan ja sitten vastakkain ristiin toiseen diagonaaliin.

7. Jyrääminen
Alue jyrätään siementen päältä, jolloin siemenet painuvat sopivasti kasvualustaan.

8. Kastelu
Alue kastellaan tarvittaessa. Poutasäällä kastellaan kylvön jälkeen huolellisesti, mutta jos maa on valmiiksi märkä tai sataa, ei kastelua tarvita. Myöhemmin kastellaan tarvittaessa.

Ihan helppo homma siis! Teoriassa kyllä, mutta loppujen lopuksi golfkenttänurmen kaltaiseen pihanurmeen saa nähdä aika paljon vaivaa etukäteen ja vielä hoitovaiheessakin. Omassa pihassani olen tullut siihen tulokseen, että voikukka-apilameri on oikeastaan aika kaunis. Ja lapset rakastavat tehdä seppeleitä!


maanantai 30. syyskuuta 2013

Koulun alku ja ensimmäinen lähiviikko

Saatuani hyväksymiskirjeen Ahlman Instituuttiin puutarhatalouden perustutkinto-opiskelijaksi viherrakentamisen alalle, olin aavistuksen hämmentynyt. Hyväksyvä kirje tuli myös Tampereen ammattiopistoon vaatetusompelijan opintoihin, mutta tällä erää valitsin aikuisopiskelun töiden ohessa.

Kesä kului kasviota kootessa ja linkitän tuotokseni tänne, jahka arvioinnit on annettu. Kasvioon piti kerätä 38 luonnonkasvia, joista iso osa löytyi ihan tästä lähiympäristöstämme, mutta osaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa pitkin maakuntia. Kasviosta lisää, kunhan palautus opettajalle on ok.

Opinnot alkoivat syyskuun alussa ja olin kuin kuka tahansa ekaluokkalainen innostuneena kotiovella odottamassa, koska saa lähteä kouluun. Ensimmäisellä lähiviikolla tutustuimme kouluun, tulevaan opetusohjelmaamme sekä tietenkin vastuuopettajaamme ja toisiimme. Ryhmämme on mukava ja hyvin toimelias. Vastarannankiiskiä ja väkisin mukanaroikkujia ei porukassa ole. Aurinko ja syyskuun yllättävä lämpö helli meitä koko viikon.

Koulun tiloja kiertäessämme saimme aavistuksen tulevista tehtävistä. Ainakin hiekkalaatikkoon pääsemme leikkimään palikkaleikkejä ja traktorin ajo kuuluu näyttöihin,  jotka suoritetaan tutkintotavoitteiden täyttymiseksi. Traktorilla ajo jännittää meistä useimpia – osaa uteliaalla, osaa kauhunsekaisella tavalla. Itse olen asiasta aika innostunut. Käytännössähän sen sitten vasta näkee, kuinka paljon näyttöön valmistautumiseen tarvitaan harjoittelua.


Kivityöluokan hiekkalaatikon laajennus tässä vielä kesken.

Yksi tilan traktoreista, joilla pääsemme harjoittelemaan.

Oman alan asioista tutustuimme ensimmäisellä lähijaksolla sadonkorjuuseen ja kasvinsuojeluun. Näistä sadonkorjuuta opettelimme omenan avulla. Ahlmanin tilalla on ihana omenatarha, jonka kauneuden kevätaikaan voin vasta vain kuvitella.

Pienen pieni siivu Ahlmanin omenatarhaa

Tunneilla opimme poimimaan omenoita oikeaoppisesti, luokittelemaan hedelmät laatuluokkiin sekä tunnistamaan lajikkeita ja kasvin erilaisia vioittumia. Tutuiksi tuli muun muassa muumiotauti, omenarupi sekä omenakoin toukan vioitukset. Nämä meidän tulee sitten aikanaan tunnistaa myös kasvitauteihin ja hyönteisiin liittyvässä tunnistustentissäkin. Toki iso osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta uusiakin asioita tuli roppakaupalla.

Ahkerat omenanpoimijat työssään
Tutustuimme omenan tuholaisten lisäksi myös muihin kasvituholaisiin ja -tauteihin sekä viljelyyn liittyviin kasvutekijöihin. Ihan uusia juttuja minulle olivat esimerkiksi lämpökertymien ja hyönteisten lentoaikojen seuraaminen. Kumppanuuskasvien käsitekin täsmentyi pelkästä tuholaisten ehkäisystä myös kasvua edistäviin tekijöihin.

Pääsimme myös laskemaan torjunta-aineiden käyttöön liittyviä laskuja ja kokeilemaan reppuruiskun käyttöä käytännössä. Myös liekkipöhötintä (vaimikäsenytoli) kokeilimme rikkaruohojen torjuntaan hiekka-alueilta. Sepä oli hauska väline, mutta ehkä aavistuksen tyyris käyttää patruunan hinnan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä lähipäivistä jäi mukava fiilis ja sellainen kuva, että tästä selvitään oikein mainiosti. Siis opiskelun, töiden ja muun arjen yhdistämisestä.

Pikkuisessa päärynäpuussakin oli satoa

Helei, on aika nousta taas katolle!

Uuden elämänvaiheen myötä tuli aika alkaa purkaa muita kuin käsityöaiheisia kirjoitelmia eetteriin, eikä uudelle blogille tahtonut löytyä nimeä. Niinpä pyyhkäisin mojovan kerroksen virtuaalipölyä tämän vanhan blogin päältä, vetristelin sormeni ja asettelin blogin uuteen uskoon.

En oikein pidä minään sellaista, että jo kerran julkaistuja tekstejä ryhdyttäisiin vetämään pois, joten antaa aiempien ajatusten näkyä halukkaille. Lukiessanne tätä tekstiä aiempia kirjoituksia, huomioikaa siis tekstin julkaisupäivämäärä! Tästä eteenpäin Nouse Katolle -blogi tulee toimimaan eräänlaisena oppimispäiväkirjanani liittyen puutarhatalouden perustutkinnon suorittamiseen. Ensimmäiset lähiviikot on jo opiskeltu, joten niihin liittyvää tiivistelmää on luvassa heti lounastauon jälkeen. Aion koota itselleni myös muistiin tänne erinäisiä työohjeita tulevia ammattitehtäviäni varten. Joskin toivottavasti ammatissa toimiessani jo muistan ne ulkoa, mutta muistiinpanojen tekeminen on tunnetusti hyvää harjoitusta.

Lueskelin joitakin vanhempia tekstejä läpi äskettäin. Huomaan, että jo vuosia sitten elämää on värittänyt eräänlainen kiire. Sama tahti jatkuu nyt töiden ohella opiskellessa sekä neljän tytön arkea pyörittäessä. Onneksi pyöritystä ei tarvitse tehdä yksin, vaan ruorin toisella puolella on vakaana armas puolisoni. Hänkin jätti nyt syksyllä tutun ja turvallisen virkamiehen työnsä syrjään ja hyppäsi akateemiseen maailmaan. Ennakkoon ajattelin, että miten ikinä selviämme kahden aikuisen opiskelusta ja osittaisesta työssäkäynnistä, mutta arki on toistaiseksi osoittautunut helpommaksi kuin säännöllisten työaikojen ja satunnaisten komennusten ollessa arkipäivää. Lisää akateemisia viisauksia voit löytää Laitakankaalta.

Tietynlaisesta kiireestä tai arjen täyteydestä huolimatta jotenkin elämä on nyt leppoisampaa kuin pitkään aikaan. Ehkä tästä vielä jossain kohtaa saa iskun vasten kasvoja, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen. Se riittää.

Jottei ensimmäisestä uudesta julkaisusta tulisi aivan kuvaton, laitettakoon tähän loppuun vihje tulevasta projektista. Kuva on kyllä hiukan kehno noin laadullisesti. Ilmakuva on kuvattu videona Samsung Galaxylla joidenkin kymmenien metrien korkeudesta ja napattu videosta talteen, permantokuva on otettu kaatosateella ikkunan läpi – kännykällä niinikään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä erää!

Trampoliini saa löytää tontilta toisen paikan ja ainokaisen takapihan kuusen ympärille tulee istutusryhmä. Kasvimaa (ilmakuvassa ylhäällä rehottava alue) kunnostetaan ja muutetaan hieman erilaiseksi.