torstai 3. elokuuta 2006

Paluu kaupunkiin

Kävimme viikonloppuna Kannuksessa maalla. Huippua! Säät olivat taas mitä suosiollisimmat ja hermot lepäsivät. Olen ehdottomasti maalaisihminen, vaikka koko ikäni olen kaupungissa asunut. Isänäiti asui maatilalla, kun olin pieni. Kuulemani mukaan olen seissyt navetassa jalat mustanaan kärpäsiä ja huokaillut: "Ihanaa..."

Perjantaina ajelin siis tyttöjen kanssa hirveässä helteessä 350 km / 5 h. Puolen tunnin lepohetken jälkeen sitten 1,5 tunnin ratsastus – helteessä sekin. Jo väsytti illemmalla!

Viikonloppu sujui loistavasti marjoja poimien ja muuten vain ulkoillen. Kaksi päivää kului matkustamiseen, joten jäljelle jäävänä yhtenä päivänä ei mitään kovin speciaalia ehditty touhuamaan. Mukavaa oli silti. Tai ehkä juuri siksi.

Luin kesällä vanhasta Apu-lehdestä ekopsykologi Kirsi Salosesta kertovan jutun. Hän mainostaa luontoa ihmiselle tärkeänä hoitomuotona. Ekopsykologiassa ihminen on osa luontoa, mutta luontoyhteys on monilla ihmisillä nykyään heikentynyt. Tästä aiheutuu Salosen mukaan psyykkisiä ongelmia. Tiedä sitten niistä, mutta sen olen huomannut, että jos oleilen paljon luonnon helmassa kuten maalla, näen silmät sulkiessani kaiken laisia kasvinkuvatuksia ja pörriäisiä. Sen sijaan, jos nyt tätä kirjoittaessani suljen silmäni, näen epämääräisiä hahmotelmia webbikamerasta, muistilapuista ja tekstiriveistä. Oli psyykkisiä ongelmia tai ei, mielestäni on mukavampi katsella tuulessa heiluvia heinänkorsia kuin työpöydällä odottavia paperipinoja.

Salosen mukaan jo pieni viite luonnosta, kuten
työpöydällä oleva kuva luontomaisemasta, auttaa palauttamaan yhteyttä luontoon. Kuinkahan vahingollinen psyykelleni mahtaa olla edessäni oleva kortti, jossa sammakko on lasipullon sisällä ja nähdäkseni koettaa kiivetä sieltä pois?

Toivottavasti Sinä, arvoisa lukija, pääset pian pois koneelta ja luonnon helmaan. Ei siellä kauaa tarvitse viipyä, niin yhteys tulee takaisin. Siitä pitävät vuorollaan huolen polttava aurinko, inisevät hyttyset ja ympärillä pörräävät paarmat. Leppoisia hetkiä!

3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Vai ekopsykologiaa... :) No, tottahan luonnossa oleilu on varmaan monin verroin terveellisempää kaikin tavoin psyykelle ja fysiikallekin, kuin sisällä istuminen ja tietokoneen tuijottelu, kun silmätkin alkavat jo muistuttaa neliöitä. :) Luin tässä vaan yhtä hengellistä kirjaa, jossa esiteltiin harhaoppia nimeltä "universaali mieli", jossa kaikki ovat yhtä, ihminen, luonto ja Jumala. Tosi pelottavaa. Ihminen on osa luontoa, se on totta, koska olemme luotuja olentoja, mutta vain Jumala on Luoja. Meidät toki luotiin Jumalan kuvaksi, mutta se ei tee meistä Jumalan veroisia. Tuskinpa se ekopsykologi sitä yrittikään väittää, mutta tulipa vaan mieleen... :) Oon silti samaa mieltä, että nykyinen kaupunkilainen elämäntapa tappaa ihmisestä jotain alkuperäistä, emmekä toteuta sitä tarkoitusta johon Jumala ihmisen luodessaan asetti: viljelemään ja varjelemaan luontoa.

Kappas, alan kuulostaa joltain aktivistilta... :)

Mutta viikonlopun kelit oli kyllä mahtavat. Mökillä Teiskossakin oli hienoa. Uimavesi ihan älyttömän lämmintä!

Pus och kram,
Veera

Marika kirjoitti...

Hip hei! Olen samaa mieltä kanssasi luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta. Päivä mökillä tai maalla antaa ihan älyttömästi. Luonnon äänet ja ihana tuulen henkäys poistavat parhaiten stressiä... ainakin minulla.

teemukunto kirjoitti...

Kävitte Kannuksessa, mutta ette Kälviällä?! Synti ja häpeä, Käläviä on maailman napa! :P